Vaikka pystyisi, niin kannattaako?

Pohdintaa siitä, mikä on hyväksi kellekin.

Millaiset ovat hyviä ominaisuuksia harrastuskoiralle? Millaiset ovat hyviä ominaisuuksia sellaisella harrastuskoiralle, jonka laji on agility, tai jonka laji on haku? Millaiset ovat hyviä ominaisuuksia koiralle, joka työskentelee lentokentällä, tai joka työskentelee rajavartioasemalla, tai joka työskentelee ihmisten kodeissa?

Millaiset ovat hyviä ominaisuuksia lutikkakoiralle? on tietysti kysymys, jota olen itse miettinyt paljon.

Koiran ominaisuuksista puhutaan yleensä ihmisen näkökulmasta. Odotamme harrastus- tai työkoiralta ominaisuuksia, jotka tukevat koulutusta. Lutikkakoiran kanssa työskentelyä edesauttaa esimerkiksi helppo motivoitavuus, uteliaisuus, oppimishalu, vähintään neutraali suhtautuminen vieraita ihmisiä kohtaan ja varma liikkuminen erilaisilla alustoilla. Erityisesti silloin, kun koiraa koulutetaan työhön, koulutuksen tehokas eteneminen on tärkeää kustannussyistä. On ymmärrettävää, että silloin yritetään valita yksilö, jonka kanssa onnistumiseen on mahdollisimman korkea todennäköisyys. Niinhän ihmisten maailmassa työhaastatteluissakin tehdään.

Mutta minuahan kiinnostaa kouluttaminen. Olen pitkään ajatellut, että monenlaiset koirat voivat toimia monenlaisissa tehtävissä, jos harrastusta tai työtä tehdään koiraa kunnioittaen. Se voi tarkoittaa esimerkiksi työmäärään vaikuttamista tai työskentelykohteiden valikointia niin pitkälti kuin mahdollista. Lisäksi se tarkoittaa sen hyväksymistä, että koulutus etenee hitaammin.

Entä jos katson asiaa koiran näkökulmasta?

Päivystävä (tuleva) lutikkakoira Kuje. Kuva: Elisa Reunanen 2019.

Millaista on sellaisen lutikkakoiran elämä, jota erilaisilla alustoilla liikkuminen jännittää? Enkä tarkoita sitä, että koira ei suostuisi liikkumaan vaikkapa liukkaalla lainkaan – silloinhan työskentelystäkään ei tulisi mitään. Koira kohtaa päivästä toiseen erilaisia lattiapintoja rappukäytävissä ja ihmisen kodeissa. Sen on liikuttava päivittäin portaikoissa ja hisseissä. Vaikka koira tykkäisi etsintätyöstään kovasti, miten paljon sekä koiran työkykyyn että hyvinvointiin yleensä vaikuttaa ympäristöstä kertyvä kokonaiskuormitus?

Olin heinäkuussa Ilkka Hormilan juhlaseminaarissa, jonka järjestivät K9 IlMa Global Training, Scentre ja Jobs for Dogs. Seminaarin puhujana oli brittiläinen Louise Wilson, joka on työskennellyt vuosi monenlaisten etsintäkoirien parissa. Seminaarissa keskeisenä teemana oli etsintäkoiran hyvinvoinnin huomioiminen koulutusessa. Louisen keskeinen sanoma kiteytyi yhteen lauseeseen:

Just because the dog can, doesn’t mean it should.

Vapaasti suomennettuna se tarkoittaa, että vaikka koira pystyykin tekemään jonkin asian, sen ei välttämättä pitäisi tehdä sitä.

Louisen kiteytykseen tiivistyy se, mitä olen itsekin pidempään koirien kanssa työskennellessäni ymmärtänyt: koiran valitseminen tehtävään tiettyjä ominaisuuksia silmälläpitäen on myös koiran oman edun mukaista. Myös YK:ssa ja Ruotsin poliisissa pitkän uran tehnyt koiranohjaaja ja kouluttaja Joakim Berlin on kertonut suhtautuvansa yksikköönsä tulevaan koiraan kuin opinto-ohjaaja. Hän miettii, mitkä ovat tämän yksilön vahvuuksia ja missä se pääsee loistamaan. Hän miettii sitä siitä huolimatta, että koulutukseen tulevat koirat ovat jo valmiiksi valikoitunut joukko.

Kysehän ei ole siitä, etteivätkö hyvin monenlaiset koirat fysiologisesti pystyisi tekemään vaikkapa lutikkakoiran työtä, siis varsinaista etsintää. No hyvä on – jos koira on jättirotuinen, se ei fyysisesti mahdu liikkumaan useimmissa niissä paikoissa, joissa olen vaikkapa Pinnan ja Kujeen kanssa työskennellyt. Tai jos koira on brakekyfaalinen, se ei fyysisesti pysty nostamaan nuuskutuksen frekvenssiä niin korkeaksi, että se pystyisi haistamaan yksittäisen lutikan. Mutta noin niin kuin teoriassa.

Kyse on siitä, nauttiiko koira työstään tai harrastuksestaan.

Onko sitten väärin kouluttaa koiraa harrastukseen tai työhön, johon se ei ole ”täydellinen”?

Ehkä on? Jos koira ei aidosti nauti harjoittelusta.

Tai ehkä ei? Jos se, mitä harjoittelulla saadaan aikaan, lisää koiran hyvinvointia kokonaisvaltaisesti myös harjoitustilanteiden ulkopuolella.

Elisa